Käytiin Tenhon kanssa tapaamassa Igor-isäkoiran omistajaa Mariannea, sekä samalla parissa isossa näyttelyssä Tanskassa viikko sitten viikonloppuna.  Matka oli mukava, mutta tosi rankka.

Kyllä ei paljon päätä palellut kun tuolle matkalle lähdettiin, ja loppuviimein oli aika raskas reissu niin fyysisesti kuin henkisestikin.  Siirtymien 12 tunnin automatkat olivat säännöllisistä pysähdyksistä ja tauoista huolimatta 10kk ikäiselle Tenholle tosi väsyttäviä, varsinkin kun sille pedattu paikka takapenkillä ei sitten herran mielestä ollut hyvä ja paluumatkalle piti virittää konttiin pienen nahkakoiran mentävä kolo. Laivailu sujui yllättävänkin hyvin, hytissä oli hiljaista samoin kuin myös matkan kohteessa hotellihuoneessa Tenho ja seurue osasivat olla hienosti. Jos Tenho vielä oppii iän myötä nukkumaan paremmin öisin vieraissa paikoissa ja häkissä näyttelypaikoilla, niin eiköhän siitä ihan kiva reissukaveri kasva ja päästään uudelleen kokeilemaan matkailua. Nyt se vielä yrittää tarkkailla kaikkea, eikä malta nukkua, joten väsymyksen seurauksena osa toiminnasta menee vähän liiotteluksi. Ehkä sitten aikuisempana tämäkin taito opitaan.

Myös näyttelypaikalla ja kehässä väsymys vaivasi etenkin lauantaina vähän sekä koiraa että omistajaa, joten varsinkin ensimmäinen päivä  meni jokseenkin opetteluun. Toisena päivänä taas osattiin kehässä esiintyäkin paremmin, mutta muuten alkoi jo reissu painaa jaloissa eikä näyttelypaikalla enää viitsinyt turhia pyöriä.

Näyttelytulokset olivat hyvät, Tenholle molempina päivinä Erinomainen, mutta ei CK:ta, eli sikäläistä SA:ta, joten emme pääseet harmiksemme kilpailemaan sen kummemmin serteistä kuin titteleistäkään. Ei mitään suurta hehkutusta ei ollut arvosteluissakaan, mutta kuitenkin ihan ok arvostelut näin nuorelle miehelle.

Oli kiva lauantaina tavata Mariannea ja hänellä asuvaa kahta Tenhon sukulaispentua. Ja Mariannekin sai tässä reissunpäällä hetken aikaa tutustua Tenhoon, jossa ymmärrettävästi oli kovasti tuttuja piirteitä Igor-isän puolelta. Ainakin äänenkäyttö oli tuttua sekä leikkimisen hurinapurina..

Kotiinpaluun jälkeen onneksi sai taas nukkua pahimmat univajeet pois, mutta silti oli huvittavaa kun Tenho perjantaina istui töihin lähtiessäni ulko-ovella valmiina lähtemään taas mukaan reissunpäälle. Ehkä se nyt kuitenkin hetken saa odotella seuraavaa matkaa.