Rallytokossa on selkeä hyppäys avoimesta voittajaluokkaan, kun mukaan tulee oikealla puolella seuraaminen ja puolenvaihdot ja ajatuksenani oli antaa tuon voittajaluokan odotella hieman, eli treenata siellä tulevia asioita varmemmaksi ennen kisaamista.
No maltti ja varmistelu ei oikein ole minun vahvuuksiani edes kisaamisen osalta ja niin pistin kisailmoa menemään vain pari viikkoa avoimen luokan läpäisyn jälkeen…
Ilmoittauduin siis ensin Kirkkonummen kisoihin varasijalle ja sen jälkeen vielä Lohjan kisoihin niitä edeltävälle päivälle. Loppujen lopuksi sain paikan molempiin!
Lauantaina kävimme siis korkkaamassa voittajaluokan Lohjalla. Aika paljon oli kaikenlaista keskittymistä häiritsevää tällä kertaa radalla, seuraaminen oli aika huonoa varsinkin alussa ja jouduin paljon ”vetämään” Tenhoa mukaan. Oikealla puolella seuraaminen näytti todella heikolta, vaikka se kehän ulkopuolella oli tosi hienoa. Pöh. Käytösruutu oli vähän levoton ohjaajan osalta, vaikka sijoittuminen eteen maaten pitäisikin olla aika helppo, mutta niin lähellä seistessäni Tenho oli kokoajan valmiina pomppaamaan sieltä ylös ja puhuin sille ihan liikaa, virheitä tästä ei kuitenkaan saatu aikaiseksi. Peruutuksesta otin tietoisesti 10p virheen, koska se ei ole meillä vieläkään missään määrin kunnossa, epäilin että muuallakin saattoi tulla isompia virheitä, enkä ollut tuloksesta ollenkaan varma. Pisteet 75p ja riittivät siis kuitenkin tulokseen, vaikka sinne tekniikan ja innostuksen puutteesta johtuvia virheitä sekaan nyt aiempaa enemmän kerättiinkin. Ja sijoituskin oli hienosti 2. eli niitä tuloksia ei hurjan montaa radalla tullut.
Sunnuntaina Kirkkonummella tehtiin radalla pari 10p virhettä ja pari uusimista ja yksi ohjaajan hidastelu lisäksi niin tiukalle meni tulos täälläkin, mutta jäljelle jäi kuitenkin tulokseen riittävät 71p. Kymmenen pisteen virheistä toinen oli heti alun 360 pyörähdyksessä kun Tenho vähän jäi alussa jälkeen ja rintamasuunta meni sitten pieleen. Toinen jälleen peruutuksesta, joka oli minusta parempi kuin lauantaina, joten päätin uusia sen josko saataisiin korjattua jopa oikein. No Tenho päätti korjata asian peruuttamalla mun edessä mestariluokan tyyliin. 😀 Onneksi yksi uusiminen jäi kuitenkin käytettäväksi vielä, sillä saimme uusittua puolenvaihdon jalkojen välistä, jonka Tenho ensimmäisellä kerralla päätti tehdä takaa. Parempi vire oli tänään radalla, ihan sen alkua lukuunottamatta. Ja käytösruutu oli nyt jotenkin helpompi, kun se suoritettiin vasemmalla istuen.