Tokosta TK2
Lauantaina 24.9. oli Tuusulassa Collieyhdistyksen järjestämä tupla tokokoe, jossa osallistuttiin Tenhon kanssa iltapäivän kokeeseen. Tarkoitus oli ilmoittaa se molempiin, mutta kuten tavallista olin myöhässä ilmoittautumassa ja mahduin mukaan vain jälkimmäiseen 😀 Mutta eihän kahta koetta tarvitse, jos yhdessäkin onnistuu sopivasti 😉
Koe oli hieman myöhässä aikataulusta ja pääsin seuraamaan myös ennen avointa luokkaa olleet evl ja voi luokan koirakot. Tunnelma oli mukava ja rento ja oli kiva nähdä onnistuneita liikkeitä ja hienoja suorituksia ja toisaalta myös se että vielä niillä muillakin on joissain kohtaa treenattavaa vaikka ylemmissä luokissa jo kisaavatkin.
Kokeissa jännittäminen alkaa olla nykyään Tenhon kanssa jo aika vähäistä, vain tosi yllätykset aiheuttaa isompia sydämentykytyksiä. Riittäväksi katsotaan paikallaolossa koiran nouseminen sen vierestä, kun ollaan vielä kävelemässä pois koirien luota. Kyseessä oli tällä kertaa hyvin rennonletkeä kaveri, joka löysi mielenkiintoisen hajun ja unohti istumisen ja nousi seisoskelemaan omalla paikallaan, mutta kun ei selän taakse näe niin huutelu koiran kytkemisestä vähän nosti jännitystä pintaan. No, kaveri noudettiin pois rivistä ja kaksi muuta jatkoivat suorituksen loppuun ilman lisähäiriöitä. Vähän Tenho kävi haistamassa maata itsekin istuessaan, mutta pysyi kuitenkin tukevasti paikallaan. Liikkeet tehtiin sääntökirjajärjestyksessä ja suorituksissa oli lähinnä meille aika normivirheitä, vinouksia ja tempon vaihteluita, mutta isommat virheet tuli noutoon ja ruutuun. Nouto meni vähän plörinäksi, kun Tenho juoksi kapulalle, otti sen ja jatkoi matkaa edessä olevalle luoksetulomerkille! Whaat! Tiputti kapulan, kävi haistamassa merkin ja kun annoin uuden käskyn, poimi kapulan ja toi sen minulle kuten kuuluu. Outo koira. Mutta kallis virhe näin isokertoimisessa liikkeessä, josta onneksi vielä kuitenkin saatiin 5 pistettä. Myös ruutu meni taas ohjailuksi, lähti kohti kentän reunassa olevia hyppyesteitä, eikä ruutua. Pysäytys ja ohjaus ruutuun, jonne meni sitten hitaasti ihan takakulmaan ja siellä pysäytys ja maahan, olikohan häntä jo ulkona, mutta muuten sisäpuolella onneksi. Pisteitä tuli, mutta joo…. ei se matka avoimessa niin pitkä ole etteikö siihen ruutuun voisi suoraankin löytää. Häiriöitä tarvitaan siis lisää treeneihin ruudun ympärille ennenkuin voidaan suunnitella seuraavaa luokkaa. Liikkestä seisominen, luoksetulo ja estehyppy olivat 10p liikkeitä, muihin jäi pikkuviilauksia. Parista isommasta virheestä huolimatta hyvin riittivät pisteet vielä ykköstulokseen, AVO1 270.5p KP, luokkavoitto sekä TK2 koulutustunnus! Hienosti Tenhon kanssa ne kolme ykköstulosta saatiin kerättyä nyt kolmessa kuukaudessa. Seuraava luokka ei ole vielä valmiina, mutta voi olla että haemme sieltä treenilistan ensikautta varten kuten avoimesta tehtiin viime vuonna.
Jälkikoe
Viikko sitten kävimme Tenhon kanssa myös kokeilemassa jälkikoetta Joensuussa.
Tiesin että olemme treenanneet vähän yksipuolisesti samoissa lähimaastoissa ja omia jälkiä, mutta toisaalta sen verran kuvittelin osaavamme että ekaa kertaa kokeeseen voidaan kuitenkin mennä kokeilemaan. Vaikka olen treenannut pk-lajeja jo Rasmuksen ja Näpsänkin kanssa, niin kisaamaan en ole koskaan päätynyt ja kynnys on ollut kovin korkealla. Joten nyt Tenhon kanssa päätin, että jos meinaan joskus oikeasti kokeisiin päästä niin kyllä kokemusta on vaan lähdettävä hakemaan, muuten ei tiedä mitä kaikkea sitä pitäisi muistaa huomioida treeneissäkin. No, opettelureissuksi ja treenailuksihan tuo nyt meni ja pisteitä ei juuri kerätty, mutta täytyy sanoa että oikein mukava päivä kivassa seurassa ja pientä kipinääkin ehkä syttyi.
Meidän jälki meni riistarikkaalla alueella, joka oli meille liian vetävä ja paljon kivempi seurailtava kuin ihmisen jälki, joten jälki meni ihan haaveiluksi eläinten perään. Esineruudun esineet Tenho etsi oikein kivasti, mutta valitettavasti vasta kolmas oli semmoinen minkä tarkensi ja nosti ja sekin kun aika oli juuri kulunut umpeen. Itse näin selvästi toisen esineen löydön, mutta en painostanut sitä nostamaan esinettä vaan annoin jatkaa etsintää eri alueella, josta se sitten tosiaan esineen lopulta nostikin. Ensimmäinen pisto oli kuulemma osunut suoraan esineelle ja koira oli sen huomioinut, kiertänyt mutta ei tarkentanut loppuun. Tätä en edes itse huomannut selvästi. Jatkoimme vielä tottikseenkin kokemusta hakemaan (koejärjestäjien hämmästykseksi 😉 Eniten puntaroin tottikseen menoa esteiden vuoksi, sillä viikkoa aiemmin se oli vähän satuttanut etustaan hypyllä ja pelkäsin että se loukkaisi taas itsensä. No ei se hyppyjä tottiksessa tehnyt, vaan kiersi ne molempiin suuntiin ja voi olla että vähän sen kipeytymisenkin vuoksi, mutta enemmän varmaan ihan kokemuksen puutteen vuoksi, kun en ole noita paljoa treenannut kevään loukkaantumisen jälkeen. Muuten virheinä oli liikkeestä istumisen seisominen (taas!) ja eteenmeno olisi pitänyt mennä paaaaljon suorempaan, nyt suuntana noin 45 astetta oikealle 😀 Hups. Paikkamakuu oli sentään erinomainen ja seuraaminenkin ihan ok, jos se ohjaaja osaisi kävellä suoraan. (Ihan kuin tästä olisi ennenkin sanottu..) Maahanmeno ja luoksetulo, no sitä nopeutta saisi olla enemmän.
Hyvä fiilis jäi kokonaisuutena kokeesta, tottikseen kaikki olisi treenattavissa ja sopivassa treeniporukassa nuo isoimmat ongelmat, eli vieraan jälki ja vieraan hajuiset esineetkin olisi varmasti työstettävissä kuntoon.
