Aiemmin keväällä kävimme Tenhon kanssa Virkkalassa starttaamassa rally-tokoilun ja tuolloin saatiin 80p ja hyväksytty tulos alokasluokan kisasta. Aika paljon jäi kuitenkin petrattavaa, kun ohjaaja sekoili sekä tehtävien että vähän sääntötuntemuksenkin kanssa. Laji on kuitenkin kiva, yllättävän haastavakin näin kisajännittäjälle, kun pitäisi nopealla tahdilla suorittaa tehtäviä ja pitää vielä pää mukana niin että on koiralle jotenkin selkeä ohjeissa, eikä koira ehdi tekemään ylimääräisiä liikkeitä. Tokossa minulla on ollut ongelmia löytää Tenhon kanssa oikea valmistautumistapa kokeeseen, niin että ollaan heti oikein töissä yhdessä. Kisakokemuksen puutetta siis ja sitä me rally-tokosta lähdettiinkin sitten hakemaan, hyviä kisakokemuksia ja ylipäätään kokemusta eri paikoissa kisaamisesta.
Ensimmäisen tuloksen jälkeen piti heti alkaa katselemaan uusia kisoja, mutta lähialueen kilpailut tuntuivat kaikki olevan päällekkäin muiden menojen kanssa tai täynnä. Onneksi huomaisin Facebookista, kun tuttu teki ilmoittautumista Lohjan kisoihin tähän huhtikuun loppuun ja ei muuta kuin samantien omaakin ilmoittautumista menemään ja päästiin onneksi mukaan kahteen kisaan samalle päivälle.
Varsinaisestihan en ole rally-tokoa ikinä treenannut, vain Senan kanssa käytiin yksi alkeiskurssi ennenkuin laji oli virallinen, mutta suurin osa alokasluokan kylteistä tulee tulee hallittua tokopohjalta ja käännökset on Tenhosta superkivoja muutenkin. Eniten siis harjoiteltiin kokeita varten eteenistumisia ja oikean kautta sivulletuloja. Ennen kokeita käyn vain läpi kyltit, että kaikki pitäisi olla hallussa.
Lohjalla oli siis kaksi eri tuomarin arvostelemaa kisaa samalle päivälle. Aamulla ensimmäinen kisa oli samaan aikaan mestariluokan kilpailun kanssa viereikkäisellä kentällä. Oli kiva nähdä tuota ylempääkin luokkaa livenä.
Ekasta kisasta meille tuli täydet 100p ja kilpailun voitto! Olipa aika ylläri, kun itse aina kuvittelee vaikka mitä virheitä. Itse rata meni kyllä sujuvasti, pari keskittymisen katkeamista, pujottelussa ja spiraalissa seuraaminen vähän irtosi ja ikkunallisen oven kohdalla piti vilkaista josko siellä joku on katsomassa (tämä sama ongelma oli myös meidän ekassa kokeessa Virkkalassa, jossa rata ohitti toimiston ikkunat.) Alussa ensimmäisen 360 jälkeen oli heti hidas kävely ja perään juoksuun siirtyminen ja juoksussa spiraali. Tässä ehkä oma liikkuminenkin aiheuttaa tuon seruaamisen aukeamisen, Tenho on opetettu ettei juostessa kuulu laukata ja ravilla se ei niin helposti pysy kaarroksissa perässä. Kävelyyn siirtymisessä se olisi mielellään hamunnut vähän hihnaa palkaksi, mutta onneksi ei pahasti. Askeleissa ok istumiset ja liikkeestä maahanmeno hyvä. Pujottelu olisi voinut olla minusta skarpimpi ja tosiaan se ikkuna oli tuossa 10 kyltin vieressä, joten siinä se vilkaisi sinne 270 käännöksessä. Lopussa ei ihmeellisyyksiä. Tuomarina tässä oli Anna Klingenberg.
Toisella radalla oli useampia pysähtymisiä, koiran kiertämiset maassa ja istuen sekä sitten heti alussa meidän haastavin tehtävä eli askeleittan peruuttelu koira eteenistuen. Tenhon kanssa tämän treenaaminen on ylipäätään jäänyt aika vähiin, kun se tekee luoksetulot aika hyvin normaalisti, joten toistoissa se tarjoaa nopeasti suoraan sivulle tuloa. Niin nytkin. 1 ja 2 askelta vielä sujui, mutta 3 askeleen kohdalla se alkoi jo olla epävarma ja sujahti suoraan mun sivulle istumaan. Tiesin että voisin uusia kyltin, mutta epäilin että uusinnassa se tarjoaisi sivulle jo heti alussa, joten päätin jatkaa matkaa, yritettiinhän me kuitenkin. Ja hyvä että päätin näin, koska itseasiassa kyseiseltä kyltiltä tuli meille TVÄ -10p jo sen takia etten ottanut riittävän pitkiä askeleita, eli uusinnassa oltaisiin otettu varmaan jokatapauksessa uudelleen se -10, koska en osaa harppoa takaperin. Muuten meni tämäkin rata virheettä, eli 90p tuloksena ja näin hienoilla tuloksilla saatiin kasaan RTK1 Tenholle. Mukavana lisänä vielä kannustava kommentti jälkimmäisen radan tuomarilta ”Hieno takapään käyttö. Oikein nättiä!” Tuomarina Iiris Harju.
Olin aika ylpeä että pystyin hengittämään joka kyltillä, enkä ryysännyt kiireellä eteenpäin. Itse seuraamiset, pysähdykset ja käännökset tehdään rutiinilla, koska voin luottaa että Tenho tekee ne hyvin ilman huolehtimisia. Spesiaalimmat tehtävät sitten täytyisi muistaa vielä paremmin tehdä kehuen suorituksesta, kun se kerran on sallittua. Nyt pohdintaan mennäänkö seuraavaksi tokon avoimeen luokkaan vai tehdäänkö vielä kisakokemusta lisää rally-tokossa.
