Tenhon kanssa on käyty tekemässä alkuvuonna nyt kaikki viralliset terveystutkimukset mitä collieista yleensä tutkitaan ja ehkä jotain pientä siihen päällekin.
Luustokuvissa kävimme Lohjan Animagissa, jossa otettiin siis PEVISA:n vaatimat lonkat ja kyynärpäät sekä lisänä myös selkäkuvat ja epäviralliset olkapääkuvat.
Auts!
Olin käyttämässä koiria ulkona ja pellolle hypätessä Näpsä onnistui jäämään pinon alimmaiseksi, lensi naamalleen jäiseen maahan ja lensi vielä siitä kyljen kautta ympäri. Epäilin tietysti että jotain sattui, mutta kävin läpi vain etuosan ja jalat, suuhun en tajunnut vilkaista tuossa vaiheessa.
Illalla vasta tajusin katsoa mitä hampaille kuului voltin jäljiltä ja tokihan huonolla tuurilla sen hammas oli osunut jäiseen maahan ja katkennut sekä vielä pituussuuntaan haljennut. Eikun kipulääkettä naamaan koiralle ja seuraavana aamuna soittokierrosta eläinlääkäreille, kuka pystyisi tekemään asialle jotain.
Vuoden 2014 näyttelystartti otettiin Lahden ryhmänäyttelyssä, joka pidettiin Lahden messukeskuksessa. Mukaan oli lähtenyt Tenho sekä junioriluokassa ensimmäistä kertaa esiintynyt Gini. Tuomari osoittautui varsin tiukaksi, eri:t olivat varsinkin uroksilla harvassa ja vielä vähemmän jaettiin SA:ta, jolla olisi auennut paikka paras urosluokkaan. Liikkeet olisivat olleet tärkeässä asemassa, mutta ehkä Lahden matotettu kehä sai koirat liikkumaan rauhallisemmin, tiedä häntä.
Meillä täällä maaseudun rauhassa juhlitaan uutta vuotta takkatulen lämmössä, hyvää ruokaa syöden ja leffoja katsellen. Jos oikein kuuntelee, voi kuulla kaupungin suunnalta kaukaista paukuttelun kumua, mutta kyllä täällä on niin ihanan hiljaista ihan näin aattoiltanakin vaikka toki sitten ”tulitusaikaan” täälläkin jo kuuluu kunnolla pauketta. Mukava ero kuitenkin siihen kun asuttiin vielä kaupungissa, jolloin jytinää jatkui päiväkaupalla ja ruudin haju leijui ympärillä kävelyillä uudenvuoden ympärysviikoilla.